• Taulut sisustuksessa

• Design-korut ja -asusteet

• Sisustustuotteet

Tammikuun kolumni: Outlet-taide - vai miten se nyt oli
20.01.2010

Outlet-myymälät ovat nykyään kovasti suosittuja alalla kuin alalla.  Sieltä voi tehdä edullisia löytöjä huipputuotteista halpistavaraan.  Paitsi taiteen alalla. Siellä ei ole outlet-myymälöitä.

Parisenkymmentä vuotta sitten en vielä ollut ymmärtänyt tätä ja niinpä ostimme mieheni kanssa maalaishuutokaupasta ison itämaisen villamaton edullisesti. Se oli vanha, 1930-luvulta mutta ihan virheettömässä kunnossa, joten se heitettiin olohuoneen lattialle iloisina siitä että oltiinpa saatu kauniin värinen matto. Eihän se pitkään kestäisi, mutta eipä ollut kalliskaan.

Meillä oli kolme koiraa joilla oli ikävä tapa vatsataudissa oksentaa sisälle. Onneksi sille itämaiselle matolle, koska siihen ei lika helposti tarttunut. Yksi koira söi maton hapsut vatsavaivoissaan kun ruohoa ei talvisaikaan ollut tarjolla. Iloisena siitä että meillä oli kunnon käyttömatto itämainen komistus siirrettiin keittiön pöydän alle. Siitä lähti 5-henkisen perheen kaikki kaatunut eines niin mukavasti pyyhkäisemällä pois. Imurointi tehtiin joka päivä koirankarvakasojen takia. Vanhemmiten koirat sitten ryhtyivät tekemään tarpeensa sisälle. Mutta onneksi heillä oli pehmeä alusta sille, dementoituneilla raukoilla.

Koiria ei enää ole mutta matto on. Pestynä ja kantattuna ja ihan saman näköisenä kuin 20 vuotta sitten. Tai 80 vuotta. Olen myös sisäistänyt konkreettisesti arvostetun mattoasiantuntijan Reza Effatin opin siitä, että korkealaatuisten mattojen arvo nousee käyttöiän myötä. Ne on todellakin tarkoitettu pidettäväksi lattialla ja niiden arvo nousee mitä enemmän niitä käytetään. Tosin Reza ei ole käynyt meillä, ja on näin säilynyt varmaankin monen vuoden psykiatriselta terapialta. Vanhin persialaismatto on iältään 2500 vuotta ja se on Pietarin Talvipalatsissa. En tiedä onko siellä paljonkin koiria.

Tämän sisäisen valaistumisen jälkeen aloin myös käyttää kristallilaseja sen sijaan että ihailen niitä kaapissa. Mikä pahinta, laitan ne myös pesukoneeseen koska muuten niitä ei tulisi käytettyä. Anteeksi perikunta, mutta äidillä oli hauskaa. Elämän makua.

Koska olen nyt julkisesti tunnustanut tämän kaiken voin vielä lisätä samaan listaan että Savonlinnastakin löytyy taiteen outlet-piste. Österlundin Olli antoi ystävällisesti Knut Possen alakerrasta tilan jonne taiteilijat voivat tuoda omiin nurkkiinsa pyörimään jääneitä tuotteita. Jollekin toiselle se voi olla aarre.

Anne Hakkarainen